Turkulainen pitkänlinjan luonto- ja historiaharrastaja Harri Nato Leino soitteli edellisenä iltana ja kertoi, että huomenna olisi mahdollisuus käydä Jurmossa. Yhteysaluksen aikataulut olivat sellaiset, että saarella ehtisi olla viisi tuntia. Eipä tarvinnut kahta kertaa kysyä, olin välittömästi valmis lähtemään.
En ole jostain syystä aiemmin päässyt Jurmoon kuin laiturille asti, kaksi vuotta sitten Utön matkalla. Hanketta on mietitty muutamankin eri tahon kanssa jo vuosikausia, mutta aina se on tyssännyt johonkin.
Nauvon Pärnäisistä startannut M/S Eivor poikkesi matkalla Nötön ja Aspön saarten kautta. Laivalla oli paljon ihmisiä, joista suurin osa katseli kauniita maisemia yläkannelta käsin.
Jurmo sijaitsee Saaristomerellä kolmetoista kilometriä Utösta koilliseen. Se kuuluu Paraisten kaupunkiin ja on Korppoon Jurmon kylän pääsaari.
Jurmo on noin viisi kilometriä pitkä ja noin kilometrin leveä. Vakituisia asukkaita on kymmenkunta, joukossa matkailuyrittäjä Klas Mattsonin lapsiperhe. Kesäisin saarella on sekä mökkiläisiä, veneilijöitä että satunnaisia vierailijoita sankoin joukoin.
Pitkulainen Jurmo syntyi jääkaudella ja on Salpauselän kaukainen jatke. Maaperä on kivistä ja kivisyys jatkuu meren pinnan alle. Sora- ja kivisaarelle on kehittynyt erikoinen kasvi- ja eläinlajisto, jonka vuoksi sitä pidetään Saaristomeren kansallispuiston arvokkaimpana kohteena. Osa Jurmosta kuuluu kansallispuistoon, mutta suurin osa siitä on saaren neljän kantatilan omistuksessa. Majoittuminen onnistuu vuokramökeissä ja erikseen merkityllä leintäalueella.
Jurmo on enimmäkseen puuton, mutta lienee aikoinaan ollut metsän peitossa. Kylän lähellä on 1930-luvulla istutettu mäntymetsä ja etelärannalla tervaleppälehto. Katajia on myös paljon.
Tarinan mukaan Jurmo poltettiin taloineen päivineen Kustaa Vaasan käskystä, koska haaksirikot saaren läheisyydessä aiheuttivat suurta huolta.
Jurmossa on asuttu jo keskiajalta lähtien. Saarella on oma merimieskirkko eli kappeli, joka on peräisin vuodelta 1846.
Saarelaiset saivat elinkeinonsa kalastuksesta 1970-luvulle saakka, mutta nykyisin matkailu on tärkein tulonlähde. Jurmossa on noin 80 venepaikan vierasvenesatama ja kesäkahvila. Yhteysalus M/S Eivor liikennöi saareen Nauvon Pärnäisistä.
Museovirasto on määritellyt Jurmon kylän valtakunnallisesti merkittäväksi valtakunnalliseksi kulttuuriympäristöksi osana Länsi-Turunmaan ulkosaariston kyläasutusta.
Turun lintutieteellisen yhdistyksen lintuasema on toiminut saarella vuodesta 1962 lähtien. Aseman päätavoitteena on rengastaminen, muuton seuranta ja lepäilijöiden laskenta.
Jurmo oli suurempi kuin etukäteen kuvittelin. Viisi tuntia hurahti kävellessä ympäri saarta pääosin hankalassa, kivikkoisessa maastossa. Oikeastaan vähempi aika ei siihen olisi riittänytkään. Yhteysaluksen vakioaikataulun mukainen mahdollisuus olla saarella kaksi tuntia on auttamattomasti liian lyhyt, mikäli aikoo tutustua Jurmoon paremmin.
Jalat olivat vähän kovilla monen tunnin kivikkojumpan jälkeen, mutta kokemus oli muuten todella upea mahtavine säineen.
Käärmeitä reissullamme ei näkynyt kuin yksi, vaikka ulkosaarilla niitä saattaa tavata valtavat määrät. Aurinkoinen päiväkään ei houkutellut matelijoita ainakaan seurueemme reitin varrelle.
Joskus voisi miettiä mökkivuokrausta Jurmosta pariksi vuorokaudeksi. Yrittäjä Mattsonilla mökkejä näytti olevan useampikin. Suomessa harvemmin nähdyt alpakat jolkuttelivat pihamaalla.