Aamu ei ruusuista keliä lupaillut, mutta samapa tuo vaikka hiukan vettä ropisisi niskaan. Turku-Helsinki -moottoritiellä satoikin paikoitellen kovasti. Sama meno jatkui toisinaan pitkin päivää, mutta kuin ihmeen kautta säästyimme Sunttu Sundellin kanssa kastumiselta.
Sahankulmankosken löytäminen oli aluksi kiven takana. Kiskon keskustaajamasta Toijasta ajelimme ensin kyläraittia väärään suuntaan. Muutaman kilometrin päässä Nesteeltä kun on myös pikkuinen vanha mylly ja kaunista jokimaisemaa.
Lähitalojen asukkaat ovat ilmeisesti valppaana murtovarkaiden takia, sillä melkein välittömästi lähti auto peräämme. Ystävällinen keski-ikäinen nainen tuli kysymään millä asioilla liikumme. Sahankulmankoski ei heti sytyttänyt hänenkään lamppuaan, mutta rouva osasi kumminkin neuvoa mihin suuntaan pitäisi ajella. Lopulta kohde löytyi Vilikkalantien varrelta Toijaa halkovan päätien toiselta puolelta.
Näkemistäni kuvista päätellen Sahankulmankoski virtaa valtaisasti vanhojen mylly- ja saharakennusten lomassa. Ainakaan eilen ei näin ollut, vaan vettä oli liikkeellä varsin niukasti. Keväisin asia on varmaan aivan toisin. Komea koski kumminkin, joskin näin kesäaikaan valokuvausmielessä vähän liikaa lehtipuiden varjostama.
Hieman epäselväksi jäi miten alueella kuljetaan, sillä aluskasvillisuus oli peittänyt mahdolliset polut. Samalla jäi paremmat kuvauskulmatkin haaveeksi. Kaatosateen jälkeinen heinikko horsmineen, nokkosineen ja koiraputkineen ei houkutellut shortsimiestä etsimään väyliä sen enempää.
Lahoihin rakennelmiinkaan en tutustunut sen kummemmin, eikä se varmaan ole suositeltavaakaan. Talot nimittäin näyttivät siltä, että ne voivat romahtaa hetkenä minä hyvänsä.
Täytyy käydä joku kerta uudelleen, mahdollisesti eri vuodenaikana. Tämä reissu ei oikein poikinut sellaista kuvamateriaalia kuin oletin saavani. Oheiset fotot otettu Huawei -kännykällä.
No onpa jätetty paikka heitteille, traktorista olisi luullut jonkun satasen vaikka saavankin...
VastaaPoistaT.Matti "Viki" Vikström