Nelli ja nosturit

Viime lauantaina puolenpäivän tienoilla kävin ottamassa kuvia turkulaisesta harrastajamallista Nellistä. Tutustuin häneen pari kuukautta sitten, jolloin olimme Raision Viheriäisissä fotoilupuuhissa. Siitäkin on olemassa blogijuttu, joka löytyy syyskuun osiosta otsikolla Valokuvausta Viheriäisissä.

Tämänkertaisesta kuvaussessiosta ei ollut sen kummempaa suunnitelmaa. Kunhan sovittiin että tavataan Turun Telakkarannassa vanhojen Wärtsilän nosturien luona. Alue on molemmille tuttu.

Jokirannassa vaan oli armoton viima, joka haittasi toimintaa oikein urakalla. Minulla jäätyivät näpit, eikä Nellilläkaan varmaan ollut olo kuin Teneriffalla.

Valo oli paikoin vähän ongelmallinen. Joihinkin kohtiin aurinko pilkotti kuin unelma, mutta pääosin olimme varjon puolella. Mikäli lämpötila olisi ollut suotuisampi, suuntana olisi varmasti ollut lähellä mutta niin kaukana siintävä Aurajoen länsiranta.

Vaikka ilma ei ehkä ollutkaan valokuvaukseen suotuisin, tuli puolessa tunnissa monia julkaisukelpoisia kuvia.

Vinyyli-iltapäivä

Viime lauantaina innostuin luukuttamaan lp-levyjä oikein urakalla. Sitä tulee turhan harvoin harrastettua, vaikka hyllyihin onkin kerääntynyt satoja älppäreitä. Esimerkiksi blogijuttuja naputellessa soi melkein aina Youtubesta joku kokonainen albumi. Tällä samaisella hetkellä se on The Doorsin Waiting For The Sun vuodelta 1968.

Lp-levyissä on aivan aivan oma hohtonsa ja maailmansa verrattuna cd-levyihin ja etenkin internetin suoratoistopalveluihin. Kansitaidetta, valokuvia ja biisien sanoja on mukava tutkia samalla kun levy soi.

Muutama vuosi takaperin rupesin jälleen ostamaan vinyylilevyjä lähinnä kirpputoreilta. Mukava harrastus kierrellä esimerkiksi Turussa Manhattanin tai Hassisen kirppiksillä. Joka kerta tarttuu vähintään yksi levy mukaan.

Viime lauantain musiikkeja kirjasin oikein ylöskin. Vetelin sattuman varaisesti levyjä esille sen kummemmin miettimättä. Aika monenlaista musiikkigenreä löytyikin, vaikka asiaa ymmärtämättämille jokainen noista kuulostaisi varmaan samalta jumputukselta. Lista näyttää seuraavanlaiselta.

Jack Starr: Out Of The Darkness
The Alarm: Declaration
Angel: On Earth As It In Heaven 
Alice Cooper: Killer
Def Leppard: Pyromania
Iron Maiden: Fear Of The Dark
Joan Jett: The Hit List
Exploited: Totally Exploited
Jackflash: Jackflash
Klamydia: Los Celibatos
Korroosio: Kyllä tytöt ymmärtää
Helix: Walking On The Razor's Edge
David Lee Roth: Eat 'em And Smile
Bonfire: Don't Touch The Light
Boston: Boston

Ida Naantalissa

Pari viikkoa takaperin Turun seudulle tuli talvi etuajassa. Marraskuun alku oli ajankohtaan nähden harvinaisen kylmä ja lunta tuprutti. Nyt sitten ollaankin taas saatu nauttia perinteisestä vesisateesta ja harmaudesta.

Olen pari kertaa kysynyt työkaveriani Idaa fotomalliksi. Sama operaatio toistui viikolla 45, jolloin kävimme Naantalissa kuvaamassa. Kesäkaupunki oli kovin hiljainen marraskuisena arkipäivänä, ainoastaan joukko saksalaisturisteja tuli vastaan rannassa.

Aurinkokin näyttäytyi juuri sopivasti visiittimme aikana. Joskaan sitä iloa ei kestänyt kuin viitisen minuuttia, mutta esimerkiksi sarjan ylin kuva on juuri silloin napattu.

Kustavin Flara 20. marraskuuta

Sunnuntaina 20. marraskuuta matka Kustaviin oli yhtä sadetta ensimmäiset viisikymmentä kilometriä. Taivassalossa pilviverho alkoi repeillä ja aurinko paistella. Valoilmiö jatkui seuraavat 16 kilometriä Kustavin keskustaan Kivimaalle.

Luonnollisesti mukanani oli kamera. Päätin kurvata Kipparien laiturille Flaran rantaan ottamaan kuvia. Paljon puhutun pienen ohikiitävän hetken tallennus ajoittui nappiin. Viisi minuttia myöhemmin aurinko katosi ja tilalle tuli aamupäivän kaltainen harmaus. Tuuria oli sikälikin matkassa, että Turussa satoi puoliltapäivin aivan urakalla ja harkitsin kameran poisjättämistä. Onneksi niin ei käynyt.

Postasin yhden kännykkäkuvan Facebookiin melko pian tapahtuman jälkeen. Se on samantapainen kuin alla olevat fotot. Rajausmahdollisuus melko alkeellisella kosketusnäyttöpuhelimellani vaan on huomattavan paljon heikompi kuin oikealla valokuvakameralla. Siksi käytänkin sillä kuvatessa aina kokokuvaa.

Tätä juttua naputellessani sunnuntaina kello 22:35 kännykkäkuva on saanut 65 tykkäystä ja sydänlogolla varustettuja "ihastumisia" on neljä kappaletta.

Tuon ylimmän valokuvan lähetin Facebookin I Love Kustavi -ryhmään. Hämmästyksekseni siitä on tullut varsinainen menestys, sillä kuva on kahdeksassa tunnissa saanut huimat 495 tykkäystä, kymmenen "suu auki" -ikonilla merkittyä "Vau" -klikkausta ja kaksikymmentä "ihastumista" sekä 22 kommenttia. Ehdoton ennätys yhdellekään kuvalleni tähän mennessä missään Facebook -ryhmässä.

Seuraan aika tarkkaan ketä kuviani kommentoi, tykkää tai ei tykkää. Merkille pantavaa on, että mielipiteeni asioista kuten vaikka musiikista tai Neuvostoliiton ihanuudesta on tiputtanut monasti potentiaalisia tykkääjiä. Jos saman kuvan olisi postannut lipeväsuinen oppurtunisti, olisi peukalomerkkejä noussut enemmän varmasti feministeltä, vasemmistolaisilta ja kolmekymppisille turvapaikkaturisteille villasukkia kutovilta kiihkoilijoilta.

Itse tykkäilen tasapuolisesti Facebook -kaverieni postauksista. Riippumatta siitä onko henkilö siivooja, kommunisti, rokkitähti tai radiojuontaja. Koska en omista kilpailuviettiä, voin ilman kateutta kehua toisten kuvia. Aika monelle se on tuntuu olevan ylivoimaista.

Peer Günt Gongissa 12. marraskuuta

Kouvolalaislähtöinen hard rock -orkesteri Peer Günt juhlii parhaillaan 40-vuotista taivaltaan kiertueen merkeissä. Lauantaina 12. marraskuuta vuorossa oli Turun Gong.

Vuonna 2005 suurella kohulla hajonnut Peer Günt koottiin vuoden päästä uudestaan kitaristilaulaja Timo Nikin toimesta eri rytmiryhmän kera. Karuja kommentteja työpaikkansa menettämisestä ladellut rumpali Twist Twist Erkinharju ei ole varmaan vieläkään toipunut siitä, mutta yleisö tuntuu hyväksyneen homman ajat sitten. Löytyy toki niitäkin, jotka hylkäsivät yhtyeen kokoonpanon muututtua.

Mieleen muistuu vanhan Güntin viimeinen keikka Turussa. Se oli samassa paikassa kuin viime viikon lauantain esiintyminenkin. Areenan nimi vaan oli tuolloin Klubi. Olin tilaisuudessa osallisena jo eläköityneen alteregoni DJ Thunderin ominaisuudessa ja soitin levyjä Mika Penttisen (DJ IC) kanssa.

Samalla kun Motörheadin Dancing On Your Grave tuttasi kaiuttimista, satuin käymään kusella takahuoneen vessassa. Keikan alkamista odotellut Twist Twist Erkinharju totesi, että "Dancing On Your Grave... Niinhän se on". Viimeistä kieruetta vietiin ja miehen fiilikset olivat ilmeisen synkät.

2006 olin samassa kiinteistössä todistamassa uuden kokoonpanon ensimmäistä keikkaa. Tuoreella rytmiryhmällä, joka oli ja on yhä Pete Pohjanniemi (basso) ja Sakke Koivula (rummut), saattoi olla suorituspaineita, mutta ne eivät mielestäni näkyneet tai kuuluneet. Kovimmatkin rokkipoliisit totesivat, että homma toimii.

Sittemmin olen nähnyt Güntin varmaan kymmenen kertaa niin festivaaleilla kuin klubeillakin. Viimeksi näin kävi heinäkuun lopulla Kaarinan Hovirinnan rannassa Rockin' Kaarina -tapahtumassa, jossa Günt aloitti illan. Pääesiintyjänä oli suuri ja mahtava Scorpions.

40-vuotisjuhlakiertueen tiimoilta moni uumoili, että lavalle varmaan nousevat myös yhtyeen entiset jäsenet Erkinharju ja basisti Tsöötz Kettula. Moinen ajatus kävi minunkin mielessä. Muistaakseni taannoisessa Soundin haastattelussa Nikki kertoi, ettei asia ole mahdollista hänen puoleltaan.

Gongin väenpaljoudessa oli ihmeen vähän tuttuja. 90-luvun alkupuolella turkulaishevibändi Wardancessa bassotellut Jussi Vanto oli partoineen aivan erinäköinen kuin viimeksi hänet tavatessani, kun taas monien Juho Juntusen Soundi -juttujen valokuvaajanakin kunnostautunut Jyrki Tuominen ei tunnu muuttuvan koskaan. Muutaman muunkin kanssa tuli kuulumiset vaihdettua.

Gong ei ole tilana koskaan miellyttänyt allekirjoittanutta, jonka johdosta siellä harvoin tulee käytyä. Merkilliset ja vaaralliset korokkeet ympäri kolmikerroksista baaria olisi varmaan remontin myötä voitu hoitaa pois päiviltä. Ja mikäli mielii käydä vaikka tupakalla, kertyy matkaa pihalle aivan järjettömästi sokkeloisen talon läpi.

Mitään ihmeempää juhlahumua en Peer Güntin keikassa huomannut, jos sellaista edes oli. Bändi soitti pitkälti samoja kappaleita kuin aina ennenkin ja meno oli kuin millä tahansa Günt -keikalla lähivuosina. Tuskin tarkoitus olikaan täytekakkuja heitellä tai muuttua mihinkään.

Yhtye aloitti eräällä tunnetuimmista biiseistään. Bad Boys Are Here teki pelin oitis selväksi ja tampasi yleisön mukaansa.

Omaa korvaani miellytti etenkin hidas bluespala Down By The Shadow, joka toi vaihtelua muuten rivakalla temmolla kulkeviin kappaleisiin. Myös encorena tulleet Red Chevy, Fat Girls ja Liquire & Drugs rymisteltiin hienosti. Ratkaisu soittaa viimeisenä vähän tuntemattompia biisejä oli hieman outo, mutta toimiva. Suurimmat hitit Backseat, I Don't Wanna Be A Rock'n'Roll Star ja Bartender kuultiin jo ennen. Moni orkesteri jättäisi ne viimeiseksi.

Hyvä keikka, jonne kannatti mennä, vaikka vielä päivällä vähän epäröin. Saapa nähdä juhliiko Peer Günt kymmenen vuoden kuluttua 50-vuotista taivaltaan. Todennäköisesti olen silloinkin paikalla.

Maria Telakkarannassa

Kuten tuossa muutama blogikirjoitus aiemmin kerroinkin, kuvasin harrastajamalli Marian kanssa pari fotosettiä viime elokuussa. Ensimmäisessä julkaisussa hän malleili Turun Ruissalon rantapromenadilla ja nyt samassa kaupungissa, mutta aivan eri ympäristössä - Telakkarannassa entisen Wärtsilän telakan miljöössä.

Nykyään Kiinassa asuva Maria on todella hyvä ja innokas fotomalli. Molemmat kuvaussessiot onnistuivat mielestäni hyvin. Keli suosi, eikä ollut turhaa arpomista suuntaan tai toiseen.

Jonon ensimmäinen kuva taitaa olla yksi parhaimmista, jonka olen koskaan ottanut. Siitä saisi vaikka taulusuurenoksen seinälle killumaan. Toinen melkein samanlainen ruutu on olemassa, mutta siinä katse on kohti kameraa. Tässä puolestaan tähyillään oikealle tulevaisuuteen ja on siten mielestäni toimivampi.

Ensi kesänä varmaan pukkaa jälleen uusia kuvia kun hän taas näillä main.

Kolkanniemessä marraskuun 12. päivä

Viime lauantaina kävin kierroksella vakioulkoilupaikassani Turun Ruissalon Saaronniemessä. Alueen perimmäinen saari, Kolkanniemi, on suoranainen valokuvaajan aarreaitta vuodenajasta riippumatta. Joka kerta tulee julkaisukelpoisia kuvia, vaikka kuinka toisinnolta aluksi tuntuisikin.

Kolkanniemi tuntuu houkuttelevan paljon muitakin maisemien tallentajia. Samat rantakivet ovat vähintään pari kertaa viikossa näytillä ainakin Facebookin mainiossa Turku kuvin ja sanoin -ryhmässä.

Törmäsin pariskuntaan, joiden kamerat lauloivat hoosiannaa objektiivien sojottaessa merelle. Pari sanaa vaihdoimmekin. Kävi ilmi, että he majailivat läheisessä Ruissalon kylpylähotellissa. Enpä tullut kysyneeksi mistäpäin maata olivat, mutta murteesta päätellen veikkaisin jotain Jyväskylän seutua.

Kolkanniemessä oli passissa kalastaja, joka haaveili meritaimensaaliista. Ei kuulemma olisi mahdoton saavutus, vaikka joku sitä siinä epäilikin. Ahti oli jo suonut antimiaan, sillä miehellä oli 3,5 kiloinen hauki perattuna muovikassissa.