Motördead Street Bar 95:ssa

Perjantaina 23. syyskuuta oli aika suunnata kohti Turun Satakunnantiellä sijaitsevaa Street Bar 95:sta. Kapakan lauteille nimittäin asteli Motördead. Moisesta nimestä ja keikkamainoksesta tutusta logosta yksinkertaisempikin varmaan pystyi päättelemään, että orkesteri esittää legendaarisen englantilaisen hevibändin Motörheadin tuotantoa.

Yhtyeessä vaikuttavat Suomen kovimpiin rokkibändeihin kuuluvan The Grammersin laulaja Hannu Vainionpää, Peer Güntin rumpalina parhaiten tunnettu kitaristi Sakke Koivula sekä basisti Pekka Junnila ja rumpali Elias Koljonen. Junnilan muistan nähneeni joskus Dr Potionin riveissä, jossa hän varmaan vieläkin soittelee.

Koska lähtökohdat keikalle olivat näinkin kovat, ei tullut kysymykseenkään jatkaa enää hyvin sujunutta tipatonta syyskuuta. Niinpä soittelin kokoon kaveriporukan, joka innostui silminnähden tulevasta ehtoosta. Viron tuliaiset kumottiin pohjiksi ehkä liiankin vauhdilla ja olimme baarissa jo yhdeksän aikoihin. Keikka alkoi vasta pari tuntia myöhemmin.

Street Bariin valui tasaisena virtana porukkaa. Joukossa oli monta pitkänlinjan Motördead -diggaria kuten ZZ Topin basisti Dusty Hilliä muistuttava turkulainen Jussi Lenets.

Alan miehille ilta olikin varsinaista mannaa. Motördead oli valinnut settiinsä lähinnä klassisen Motörhead-kokoonpanon kappaleita, 70-luvun lopusta ja 80-luvun alusta tuttuja ralleja. Tuolloin tuo Lemmy Kilmisterin johtama bändi oli parhaimmillaan.

Keikka alkoi hieman yllättäen Motörheadin tunnetuimmalla kappaleella Ace Of Spades, jolloin bändi otti välittömästi löysät pois. Perusrallien joukossa oli vähemmän esillä olleita kappaleita kuten America, Shine ja Built For Speed, joista pelkkää plussaa.

Sakke Koivula osoittautui vallan päteväksi kitarististi. Koska hänet on totuttu näkemään yleensä rumpupatteriston takana, tuli tämä monille melkoisena yllätyksenä. Hannu Vainionpään laulu harvemmin muistuttaa Lemmyn matalaa kähinää, mutta noin kyvykkään vokalistin ollessa kyseessä olisi sekin varmasti toiminut.

Pirun kova ehtoo olikin. Bändille soisi lisäkeikkoja, koska tällainen ohjelmisto menisi varmasti läpi melkein missä tahansa.

Ace Of Spades/Stay Clean/Built For Speed/Iron Horse/Damage Case/One More Fucking Time/America/We Are The Road Crew/I Got Mine/Shine/Iron Fist/Metropolis/Killed By Death/Overkill/No Class/Motörhead

Turun vesilaitosmuseossa

Turun päivänä sunnuntaina 18. syyskuuta oli mahdollisuus käydä ilmaiseksi monissa museoissa. Vesilaitoitosmuseo Halistenkosken partaalla on yksi erikoisimmista ja samalla Suomen ainoa lajissaan. Talo ei tietääkseni ole normaalisti auki kuin tilauksesta ryhmille.

Koska olin liikkeellä hyvissä ajoin ennen museon aukeamista, oli aikaa kierrellä Halistenkoskella.

Kuvittelin, että vesilaitosmuseo olisi isompi tila. Sisällä valtavassa valkoisessa 1920-luvulla rakennetussa talossa paljastui, että museon pinta-ala onkin reilusti alle sata neliötä. Muutama huone. Mutta mitäpä tuosta, ilmeisesti kaikki tärkeimmät putkilot ja tilpehöörit on sinne säilötty näytille.

Museo kertoo puhtaan veden merkityksestä sekä siitä miten Turussa on vettä hankittu ja puhdistettu. Näyttelytilojen tarvikkeet ovat olleet niillä sijoillaan vuodesta 1954.

Vanhan kemikalointisalin näyttely kertoo varhaisesta vesihuollosta ja vesilaitostoiminnan kehityksestä Turussa aina 1990-luvulle saakka.

Laboratoriossa valvottiin jokiveden, puhdistusprosessin ja puhdistetun veden laatua. Tilan kalusteet ja esineistö ovat alkuperäisiä. Laboratorioon kuuluva insinöörinhuone oli vesilaitoksen johtajan työhuone.

Malleilua Halistenkoskella

Liityin viime keväänä erään kaverin yllyttämänä kuvapalvelu Instagramiin. Instagram käsittääkseni perustuu pääosin kännykkäkuville, mutta jotkut tunkevat sinne järjestelmäkamerakuvia ja videoita.

Taannoin Instagramin kuvapaljoutta selatessa vastaan tuli vaalea kaunotar Riina. Huomasin hänen asuvan Turussa. Julkaisemiensa kuvien perusteella kyselin kiinnostusta fotomalleiluun. Viime sunnuntaina kävimme kuvaamassa Halistenkoskella, jossa alkoi olla syysruskan merkkejä.

Ilma näytti aamupäivällä hieman harmaalta, mutta taisi loppupeleissä olla juuri passeli. Fotosessioihin meni noin tunti. Huomasin heti, että Riinalla on malleilu hyvin hallussa, eikä häntä tarvinnut ohjata juuri ollenkaan. Kyllä näihin kuviin saa olla tyytyväinen.

Valokuvausta Viheriäisissä

Raision Viheriäisissä lähellä Nesteen öljyjalostamoa on valtavan kokoinen omenapuutarha. Se on ollut jo jonkin aikaa mielessäni mallikuvausmiljöönä ja viime keskiviikkona sitä tulikin käytettyä.

Olin sopinut fotoilemisesta harrastajamalli Sallan kanssa. Tutustuin häneen heinäkuussa, jolloin kävimme Littoistenjärvellä kuvaamassa. Viheriäisiin Salla otti mukaan kaverinsa Nellin.

Omenatarha ei ollutkaan aivan niin hyvä kuvausympäristö kuin kuvittelin. Lähistöllä oleva Timalipolku sai toimia varapaikkana.

Syyskuun loppupuolen ilma oli todella kesäinen. Aivan kuin syksystä ei olisi ollut tietoakaan.

Fotosessiot Pirunmäellä

Viime lauantaina kävin ottamassa valokuvia Kristinasta ja Elinasta. Kuvauspaikkana toimi Turussa sijaitsevat Ruohonpään entiset ilmatorjuntabunkkerit. Alue, jota myös Pirunmäeksi kutsutaan.

Noin kuukausi sitten vastasin Kristinan kuvaajahakuilmoitukseen sosiaalisessa mediassa. Sopiva päivä fotoiluun löytyi lopulta melko vaivatta. Mukaan Kristina otti pikkusiskonsa Elinan.

Pirunmäellä maalaavat graffititaitelijat olivat olleet ahkerina sitten elokuisen edellisen käyntini. Uutta tuotantoa oli ilmestynyt ainakin yhteen bunkkeriin. Piti oikein tunnustella betonia mahtaako maali olla yhä tuoretta, etteivät likkojen kuteet tahriinnu.

Olimme Pirunmäellä noin tunnin verran. Kuvasaldosta tuli mielestäni oikein mainio.