Ida Airistolla

Mökkeilin viime viikon Turun ulkoilusaaressa Vepsässä Airiston merialueella. Sää suosi suurin piirtein koko viikon, mutta suorastaan loistavaa keliä oli peräti neljänä päivänä. Keskiviikkona ja koko juhannusviikonloppu. 

Työkaveri Ida kävi saaressa yhtenä päivänä. Kiertelimme Vepsän komeita rantoja ja otin muutamia kuvia hänestä. Harmi kun eräs etukäteen kaavailemani paikka oli varattu, mutta kyllä 17 hehtaarin saaressa lääniä riittää. Tuollaisessa ympäristöissä ei huonoa miljöötä olekaan.

Vepsän lintuja kesäkuussa 2016

Kuluneen kesäkuun aikana olen käynyt Turun ulkoilusaaressa Vepsässä jo useita kertoja. Aurajoesta lähtevä Lily-laiva kuljettaa noin tunnin ja kuudentoista kilometrin matkan päässä sijaitsevaan saareen kolmesti päivässä. Varsin edullinen kausikortti paattiin on tienannut jo itsensä takaisin.

Vepsässä tulee grillaamisen ohella otettua yleensä paljon valokuvia. Lintuja, etenkin erilaisia lokkeja ja valkoposkihanhia piisaa siellä. Joidenkin mielestä jopa riesaksi asti, koska etenkin nurmikkoalueet ovat täynnä ulostetta.

Pari kesää sitten kesy meriharakka tepasteli usein grillikodan läheisyydessä. Otin kuvia kun lintu tuli nappaamaan makkarani suoraan lautaselta. Eräs fotoista pärjäsi Kamera-lehden kilpailussakin hyvin.

Erikoisin Vepsän kallioilta lähiaikoina bongaamistani linnuista lienee uroshaahka, joka kiinnitti huomiota harvinaisella hyöhenpuvullaan.

Katanpäässä kesän kynnyksellä

Katanpään linnake on Kustavin ulkosaaristoon Lypyrtin saaren Katanpään niemeen ensimmäisen maailmansodan aikana 1915–1917 rakennettu linnake, joka muodosti Pietari Suuren merilinnoitusketjun pohjoisimman osan. Lypyrtissä sijaitsi optinen lennätinasema jo Krimin sodan aikana ja Katanpäätä oli käytetty sotasatamana Suomen sodan aikana 1808.

Linnakkeen tiloissa toimi 1931–1940 vankila ja siellä tehtiin varustelutöitä sotavuosina 1939–1944. Katanpäätä pommitettiin vain kerran jatkosodan aikana. Puolustusvoimilta se siirtyi Metsähallitukselle vuonna 1999.

Saarella on kasarmirakennuksia ja puinen vesitorni sekä kaksi betonoitua tykkipatteria bunkkereineen. Pattereille johtavat mukulakivillä päällystetyt tykkitiet ja saarta suojaavan kivivallin sisäpuolella kulkee myös kivetty tie. Kasarmirakennusten julkisivut ja sisätilat ovat säilyneet lähes alkuperäisessä asussa. Saaren linnoitukset on suojeltu muinaismuistolailla.

Katanpään linnake on yksi Museoviraston määrittelemistä valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä. Katanpään niemi linnakkeineen on myös osa Selkämeren kansaallispuistoa.

Viimeisen vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana olen käynyt Katanpäässä usein. Edellinen kerta oli kesällä 2013, jolloin seilasimme sinne kaverin veneellä mökkirannasta Kustavin Kivivedeltä.

Tällä kertaa matkaa tehtiin Uudestakaupungista käsin vesibussi Dianalla. Jostain silmääni osui ilmoitus toukokuun 7. päivä järjestettävästä reissusta, jonne sain yllytettyä mukaan pari kaveriani. Kumpikaan ei ollut ennen käynyt Katanpäässä. Tykkäsivät kuulemma kovasti näkemästään.

Siihen varmasti vaikutti osaltaan upea ilma. Jo aamutuimaan aurinko pilkotti Uudenkaupungin Pakkahuoneen rannassa enteillen komeaa keliä. Olin kumminkin varustautunut aivan liian heppoisin vaattein, joten menomatka piti pääosin viettää aluksen sisuksissa.

Matkalla kuvattiin ja kauhisteltiin merimetsojen tuhoamaa saarta Uudenkaupungin edustalla. Näky oli kuin suoraan kauhuelokuvasta. Siitä huolimatta tuttavapiiriini kuuluu henkilöitä, joiden mielestä tällainen on hienoa ja suorastaan suotavaa.

Sitten edellisen Katanpään visiittiini paljon tuntui muuttuneen. Kolmatta vuotta yrittäjinä toimivat Merja Siekkinen ja Jukka Grönblom ovat tuoneet palveluihin uutta puhtia. Syvällä saaren uumenissa sijainnut kahvila on siirretty rantaan vierasvenesataman viereen, josta on iso plussa. Komealla terassilla kelpasi lipitellä makoisaa olutta ja katsella merelle.

Katanpää on ollut veneilijöille lähinnä piipahduspaikka, mutta asiaan yritetään saada muutosta vanhojen kasarmirakennusten muuttamisella majoitustiloiksi. Tekeillä on myös huoltorakennushanke sisävessoineen ja suihkuineen.

Katanpäässä on myös meneillään iso korjaushanke, jossa kulttuurihistoriallisesti arvokkaita taloja kunnostetaan. Arvokkain saaren rakennuksista on vanha vesitorni.

Luultavasti jokainen saaressa vieraileva haluaa nähdä vanhat tykkipatterit. Niitä pääsee ihailemaan venäläisten tuomien vankien rakentamaa sotakaluston kuljetusta varten tehtyä järeää mukulakivitietä pitkin.

Patterien lähellä on alunperin 1970-luvulla rakennettu merivalvontatorni. Sieltä näkee Kihdinselän yli Ahvenanmaan pohjoissaaristoon Brändön Jurmoon, Kustavin majakkasaari Isokariin (jonne on muistaakseni 14 kilometrä matkaa) sekä Uuteenkaupunkiin.

Suomen itsenäistyttyä 1918 linnakkeen hallinta siirtyi puolustusvoimille. Vuonna 1930 Katanpään muutettiin vankilaksi. Vankeja oli parhaimmillaan satakunta. Päiväpuhteinaan he louhivat nupukiviä, joita valmistettiin peräti noin miljoona kappaletta. Talvisodan aikana vankilasta tuli jälleen linnake.

Kivilouhimon takaa aukeavat upeat kalliot, joita aallot ovat ajansaatossa hioneet.

Katanpäässä, kuten muillakin ulkosaarilla, on valtava määrä käärmeitä. Isokarin majakkasaari on oikein tunnettu siitä.

Kuulopuheiden mukaan lähes kaikki vesibussilaiset olivat nähneet luikertelijoita päivän mittaan. Oma saldoni oli kaksi, joista toinen on tässä.