Riina Kakolanmäellä

Riina on turkulainen rokkilaulaja, josta olen muutaman kerran ottanut kuvia. Viime vuoden elokuussa mukana oli tosin koko hänen Sinful Society -orkesterinsa. Tuolloin kuvauspaikkana toimi Turun Uittamonvanhat ilmatorjuntabunkkerit.

Turun Kakolanmäki kuvausmiljöönä tuli mieleeni hiljattain käydessäni siellä kävelyllä. Kaupungin keskustassa korkealla mäellä sijaitseva entinen vankila-alue tarjoaa monenlaista rekvisiittaa ja taustaa. Kelikin sattui olemaan toukokuun viimeisellä viikolla yllättävän hyvä.

Tiedä sitten kuinka kauan näistä maisemista saa tällaisenään nauttia, koska Kakolanmäelle on vuosikausia suunniteltu vaikka minkälaista toimintaa. Ainakin nyt oli rauhallista, edes koirankusettajia ei näkynyt.

Eräs eksyksissä ollut heppu kyseli Kakolan pääportilla mistä opastuskierros mahtaa alkaa. Epäilen sellaista kyseisenä päivänä edes olleen. Kierroksia kyllä tehdään kesällä, mutta ne eivät ulotu rakennusten sisätiloihin. Itselläni oli mahdollisuus osallistua kattavalle Kakolan kierrokselle lokakuussa 2008.

Taage & Garfield Rahtiksessa 23. toukokuuta

Lähibaarini Wanhan Rahtilaivan eli Rahtiksen kesäkauden livevedot aloitti viime lauantaina paikan vakioesiintyjiin kuuluva duo Taage & Garfield.

Turkulaisista pitkänlinjan hevimiehistä koostuva kaksikko on tullut nähtyä lähivuosina useampaankin kertaan Rahtiksen kannella. Ja mikä ettei, ainakaan minä en ole heihin ehtinyt kyllästyä.

Vaikka kesä on jo ovella, oli lauantaina sen verran tuulista, että se ilmeisesti esti monien terassilla istuskelun. Paljon enemmänkin sakkia olisi mahtunut.

Moni tuttunikin jäi pois, vaikka reteesti ilmoittivat Facebookissa olevansa tulossa keikalle. Sitä vartenhan baaritiski on auki, että vilukissat saavat lämmikettä ja joillakin näytti olevan eduskunnastakin tuttuja torkkupeittoja yllään. Käsittääkseni niitäkin saa tarvittaessa baarista.

Taagen ja Garfieldin esiintyminen alkoi puoli yhdeksän paikkeilla ja kesti puolisentoista tuntia. Setissä oli paljon samoja kappaleita kuin viime vuoden lokakuussa, jolloin olen duon viimeksi nähnyt. Joka kerta joukossa on uusiakin ralleja, joista suurin osa on hyvällä maulla valittuja.

Voisin melkein vannoa, ettei Suomessa ole ainuttakaan trubaaduuria tai duoa, joka on soitellut keikoillaan esimerkiksi Judas Priestin Jawbreakeria tai Yngwie Malmsteenin Dreaming (Tell Me) -biisiä. Ihan tavallisimmasta päästä eivät myöskään ole lauantaina tulleet The Policen De Do Do Do, De Da Da Da, Marillionin Kayleight tai Manowarin Heart Of Steel.

Hyvä meininki jälleen kerran ja kesämmällä uudestaan. 

Järvelän kosteikolla

Littoisiin, Kaarinan ja Liedon rajalla olevalle pellolle alkoi kuusi vuotta sitten muodostua Järvelän kosteikko. Aivan asutuksen tuntumassa olevalla alueella esiintyy kaksikymmentä kosteikkolajia ja pesiviä lintuja satakunta paria. Lähivuosina siellä on nähty yhteensä yli 160 lintulajia.

Tulvivalle pellolle syntynyt kosteikko ei ole pinta-alaltaan järin suuri, mutta siellä pesii monipuolinen rantalinnusto ja se toimii oivana levähdyspaikkana muuttolinnuille. Kosteikkoa on kehuttu yhdeksi Varsinais-Suomen parhaimmista lintupaikoista.

Kosteikkoa on kunnostettu lähinnä Kaarinan kaupungin ja Liedon kunnan toimesta. Osmankäämikasvustoja on koetettu poistaa kaivinkoneen avulla ja vesilinnuille on kaivettu kosteikkoon jokunen syvempi kohta.

Järvelän kosteikko on lintubongarien suosiossa. Viime viikon torstaina paikalla oli joukko vetreitä eläkeläismiehiä, joiden komeat kiikarit ja kamerat olivat varmasti pois lastenlasten menoista.

Eräs pappa kehui käyvänsä paikalla päivittäin ja pirautti tuota pikaa agentilleen, joka päivysti lintutornissa kosteikon toisella puolella. Pian hänelle tulikin kiire, sillä etsitty laji oli juuri nähty.

Sama mies kertoi, että läheisen Littoistenjärven piisamit ovat muuttaneet Järvelän kosteikolle. Kuulemma niitä on "varmaksi ainakin sata yksilöä". Valitettavasti en nähnyt yhtään piisamia, mutta yksi pesä oli melkein suoraan lintulavan edessä.

Järvelän kosteikolle pääsee Vanhan Littoistentien ja Järveläntien risteyksestä, jossa on parkkipaikka. Matkaa esteettömälle lintulavalle on pari sataa metriä.

Tallinnassa 16. toukokuuta osa 3 - Kadriorgin puisto

Kadriorgin puisto Tallinnassa on laajuudeltaan 85 hehtaaria. Kadriorg on kaupungin suurin ja parhaiten hoidettu puisto. Monet puistot sijaitsevat vanhankaupungin välittömässä läheisyydessä, mutta tämä noin 2,5 kilometriä linnuntietä vanhastakaupungista itään.

Puistossa ovat muun muassa Viron taidemuseoon kuuluvat Kadriorgin palatsi, Mikkel Museo ja taidemuseo Kumu, Tallinnan laululava sekä ruusutarha, jossa on 6000 ruusua. Taidemuseon vieressä on Viron presidentin asunto.

Kadriorg on yhtä kuin puisto, linna ja joukko lampia. Se on yli 200 vuotta vanha kesänviettoalue, jossa itse Pietari Suuri lomaili. Hän rakennutti Kadriorgiin 1700-luvulla linnan kesäasunnokseen ja nimesi sen puolisonsa Katariinan mukaan.

Linnan ympäristöön Pietari rakennutti kävelyteitä, kukkameriä, viheriöiviä puistoja, lampia suihkulähteillä ja patsaita. Kaikki tehtiin barokin ihanteiden mukaan tiukan symmetrisesti. Puiston vesihuolto toteutettiin rakentamalla kivetty kanava Ülemiste-järvestä. Tallinnan yläluokka ihastui puistoon ja kaikkeen siellä olleeseen ja ryhtyi Pietari Suuren jalanjäljissä rakentamaan lähitienoille omia huviloitaan samaan tyyliin.

Kadriorgin puiston Joutsenalampi on alueen suosituimpia paikkoja. Sen huomasi tälläkin reissulla - ihmisiä oli piknikillä ja nauttimassa aurinkoisesta päivästä.

Kulttuurikierroksemme päätteeksi oli aika suunnata ostoksille lähelle D-terminaalia. Viinakaupassa oli väkeä kuin markkinoilla, mutta yllättävän nopeasti sieltä selvittiin ulos.

Kaupan piha oli täynnnä turistibusseja. Suuria alkoholimääriä ei luulisi niihin mahtuvan. Ainakin usein käyttämäni Ikaalisten matkatoimisto on rajoittanut viinalastit 20 kiloon. Eli neljä koppaa viinaa, yhteensä 40 kappaletta puolen litran pulloa jos perussatsin aikoo ostaa.

Juomat olivat kallistunut käyttämässämme kaupassa. Halvin vodka maksoi nyt 5,50 euroa pullolta, kun se vielä viime kerralla oli 4,90 euroa. Korotus ei ole järin suuri kun ottaa huomioon että Suomessa kossupullo maksaa noin 15 euroa. Virosta saa siis melkein kolme pulloa yhden suomalaispullon hinnalla. Eipä ihme, että siellä rampataan niin paljon.

Tallinnassa 16. toukokuuta osa 2 - Televisiotorni

Tallinnan televisiotorni (viroksi Tallinn teletorn) sijaitsee Piritan esikaupunkialueen korkeimmalla kohdalla.

Tornin peruskivi muurattiin 30. syyskuuta 1975 ja torni valmistui virallisesti 11. heinäkuuta 1980, jotta torni saatiin avatuksi Moskovan olympialaisten purjehduskisoihin, joiden keskus oli kolmen kilometrin päässä Piritassa. Tässä vaiheessa torni on teknisesti vielä monin osin keskeneräinen.

Tornin korkeus on 314 metriä, ja näköalatasanne on 175 metrin korkeudessa. Tornissa on myös ravintola. Torni suljettiin yleisöltä 2007, koska siitä puuttuivat lain vaatimat varapoistumistiet. Torni avattiin yleisölle korjauksen jälkeen 5. huhtikuuta 2012. Tällöin myös saatettiin loppuun viimeistelytöitä, jotka olivat jääneet tekemättä tornin rakentamisen aikana.

Kirkkaalla ja kuivalla (usein pohjoistuulella syksyllä) säällä teletornin voi erottaa Helsingistä jopa paljain silmin pienenä siluettina hieman korkeammalla sijaitsevilta paikoilta, esimerkiksi jo Lauttasaaren lintutornista. Kiikarin avulla tällaisella kuulaalla kelillä sen muodon sitten jopa tunnistaa.

Kävimme samalla neljän hengen porukalla tornissa lokakuussa 2012. Tuolloin oli sateinen keli, eikä näkyvyys ollut järin häävi. Pilvet leijailivat näköalatasanteen korkeudella, jolloin lähimpiä talojakin oli vaikea nähdä.

Ihastelin paikan tieteiselokuvia muistuttavaa sisutusta. Että tällaistäkin Tallinnassa on, mutta porukka käy vaan ostamassa viinaa rannasta kun eivät paremmastakaan tiedä.

Tornin sisustukset eivät enää samalla tavalla säväyttäeet, mutta paikka on kieltämättä pirun hieno. Tiedä sitten millainen se oli ennen remonttia. Veikkaan, että paljon askeettisempi.

Jouduimme jonottamaan hissiin pääsyä tunnin. Ohitsemme porhalsi mitä merkillisimpiä kokoonpanoja, josta päätellen ryhmillä oli etuajo-oikeus. Aika kumminkin vierähti nopeasti.

Ylhäällä näköalatasanteella ihmetytti missä kaikki ihmiset ovat? Ensin tunnin jonotus, eikä juuri ketään näy missään. Eivät kai he olleet hypänneet sieltä alas? Kerrosta ylempänä olevassa ravintolassa oli toki mukavasti sakkia. Jos turvamääräykset henkilölukuineen ovat näin tiukat, täytyy vaan ihmetellä.

Uskaltauduin jopa seisomaan pleksin päälle, jossa maa häämötti 170 metriä alempana. Korkeanpaikankammoisena pidän sitä suurena saavutuksena.