The Grammers Papa Joessa 24.7.2014

Turkulainen rokkibändi The Grammers esiintyi torstaina 24.7.2014 ravintolalaiva Papa Joessa Turussa. Jo perinteiseksi muodostunut keikka on järjestetty jo ainakin neljä kertaa vuoden välein samana ajankohtana.

Down By The Laiturista irrallaan oleva tapahtuma on Aurajoessa olevalta ranvitolalaivalta hieno veto. Pääsee kuuntelemaan ilmaiseksi kunnon rokkia. Ei tarvitse maksaa osin aivan tyhjänpäiväisistä esiintyjistä aidatulla festivaalialueella.

The Grammers on alunperin säkyläläinen orkesteri, joka voitti Rock SM:n vuonna 2002. Sen koommin kilpailua ei ole muistaakseni järjestettykään. Bändi on tehnyt viisi levyä ja uusi on parasta aikaa työn alla. Keikalla kuultiin muutama kappale, jotka todennäköisesti tulevat uudelle levylle. 

Yhtyeen keikkalatinki on niin kova, että kaikenmaailman muniinpuhaltelijat ja patsaana seisovat soittajat saisivat hävetä. Vaikka Papa Joen keula ei olekaan esiintymistilaksi tehty, olivat Grammersin jampat siellä kuin kotonaan.

The Grammersilla on valtava määrä hienoja ja tarttuvia kappaleita kuten Million, 16 Years, Silver Of Zion, Black Horse, Kerosene, No Remeeder ja Thin Lizzy -pastissi Mama Save Me. Ehdottomasti Suomen parhaimpia bändejä.

 

Mallikuvausta Askalankoskella

Pari päivää sitten toteutui kuvausidea, jota olen ehtinyt jo pari kesää odotella. Paimion Askalankosken miljöö on nimittäin pyörinnyt mielessä mallikuvauspaikkana siitä lähtien kun siellä ensimmäisen kerran kävin 2012. Siellä on komeaa perinnemaisemaa voimalaitoksen ja Paimiojoen läheisyydessä.

Olen tuntenut turkulaiskaunotar Inkan jonkun vuoden. Olemme käyneet muutaman kerran aikaisemmin kuvaamassa Ruissalossa ja Askaisten Louhisaaren kartanopuistossa. Nyt sitten sattui aikataulut sopimaan Askalankoskenkin suhteen.

Päivä oli helteinen ja auringonvalo vielä illalla melko kova. Turhaan pelkäsin valon riittävyyttä, sitä kun oli lopulta vähän liikaakin. Kreivin aikaan olimme kumminkin paikalla. Laskevan auringon valo sopi tähän tarkoitukseen paremmin.

Tarkoitus oli hakea kantrihenkistä meininkiä. Mielestäni siinä onnistuttiinkin hyvin. Otin noin 700 kuvaa, joista muutama kymmennen läpäisi seulani.

Karuna Unplugged 2014

Karuna Unplugged on pienimuotoinen festivaali Sauvossa, Varsinais-Suomessa. Tapahtuma järjestettiin nyt viidennen kerran.

Aikaisempina vuosina Karunan reissu ei ole sopinut aikatauluihini, mutta tällä kertaa sopi. Kuskiakaan ei onneksi tarvinut kysellä monelta eri taholta. Perjantaina 18. heinäkuuta auringon paahtamaan autoon sulloutuivat lisäkseni turkulaiset musiikin ystävät Harri ja Manu.

Karuna ei ole allekirjoittaneelle muuten tuttu kuin komean kirkkonsa puolesta. Sitä onkin käyty ihailemassa useita kertoja. Blogiinkin olen moisesta ihmeestä kirjoittanut varmaan pari kertaa. Viimeksi huhtikuussa.

Karunaan ajelee Turusta yllättävän nopeasti. Tarkkaa kilometrimäärää en osaa sanoa, mutta olisiko jossain 60 tienoilla. Illansuussa oli todella komea keli, eikä Karunantiellä ollut ruuhkaa. Vain neuroottisesti jarrutellut henkilöauto herätti kummastusta. Eipä ollut suuri yllätys kun paljastui, että klassisesti ratissa oli nainen.

Karunan kyläraitti ei ole pituudella pilattu. Komea tapahtuma sinne on silti saatu luotua.  Järjestelyissä on mukana laulajanakin tunnettu Bablo. Mies asuikin ennen Sauvossa, mutta erään festarivieraan mukaan hän majailee nykyään Ypäjällä.

Kaksipäiväisen Karuna Unpluggedin estradina toimii rekkalava. Tapahtumapaikka sijaitsee kesäkuppilan takapihalla. Sinne oli pystytetty auringolta suojaavia telttoja sekä ripoteltu penkkejä ja pöytiä juuri sopiva määrä.

Perjantaina lavalla nähtiin vasta samalla viikolla kiinnitetyt Sami Joensuu & Kari Riihimäki, 80-luvun alussa megasuosiota nauttinut Paul Oxley, huumorimies Jope Ruonansuu ja Aikakone -yhtyeestä tuttu Sani.

Kirjava esiintyjäkaarti oli pelkkää plussaa ja lavalla vaihtuivat henkilöt juuri sopivassa tahdissa. Roudaustauot eivät kauan kestäneet ja aikataulutus osui täysin nappiin.

Sami Joensuu on trubaduuri, joka soittelee nyt turkulaiskitaristi Kari Riihimäen kanssa. Riihimäeltä ilmestyi taannoin laadukasta bluesrockia sisältävä soololevy. Vähän samansuuntaista musiikkia kaksikko soitteli Karunassakin. Isompaa bändiä ei näin tuhdin soundin saamiseen näemmä tarvitakaan.

Joensuun ja Riihimäen kappalevaikoima oli osittain omaa. Pari suomenkielistäkin rallia kuultiin. Lainabiiseistä tunnistin ainakin Lynyrd Skynyrdinkin versioiman J.J. Calen Call Me The Breezen ja Elvis Presleyn Burning Loven.

Noin 35 vuotta sitten Englannista Tammisaareen naisen perässä muuttanut Paul Oxley oli 80-luvun alussa supersuosittu ja teinityttöjen unelma numero yksi. Koska asia oli näin, esimerkiksi minä en äijää noteeranut, vaan fanitin hänen pahinta kotimaista kilpailijaansa Hanoi Rocksia. Tosin jo tuolloin oli pakko tunnustaa, että hienoja kappaleita Paul Oxley's Unit teki.

Kosketinsoittaja Mikko Mäkisen kanssa esiintynyt Paul Oxley ei ole ulkoisesti juurikaan muuttunut reilussa 30 vuodessa. Mies lähestyy jo eläkeikää, mutta ei tosiaankaan siltä näytä. Ehkä 80-luvun alussa OK-lehdessä esittelemänsä superterveellinen mikrobiruoka oli sittenkin hyvä veto.

Oxleyn kappaleista tunnistin noin puolet. Both Sides Of Equator, Living In the Western World, Teacher, Terry's Inside ja Spanish Bars kuulostivat todella hyviltä. Niin se maailma muuttuu.

Karuna Unpluggedin juomien hinnat eivät olleet edullisia, mutta eivät myöskään ryöstöhintoja kuten nykyään kesätapahtumissa on. Totesin pätevimmäksi päihdykkeeksi lonkeron, josta joutui pulittamaan viisi euroa per tölkki. Paikallisen tuottajan grillimakkaroita olin kuullut kehuttavan maasta taivaaseen, joten sellaistakin piti maistaa.

Jope Ruonansuun settiä arvuutellessamme ehdotin, että mies heittää samantapaisen käsikirjoitetun shown kuin viisi vuotta sitten Gran Canarian Puerto Ricossa Ulvova mylläri -baarissa. Juuri näin tapahtuikin.

Jope aloitti osuutensa tarinoimalla lapsuudestaan. Jutut olivat vuosien varrella muuttuneet, mutta kaava oli täysin sama. Kitaraa sylissään pitänyt mies ei soitintaan juurikaan tarvinnut, mutta vetäisi sentään pari täyspitkää kappaletta. Miehen vakavaa tuotantoa oleva Enkeleitä toisillemme on hieno biisi.

Nykyään Heinolassa asuva kemiläissyntyinen Ruonansuu on pätevä imitaattori. Tuskin kukaan festarivieras pystyi pitämään pokkaansa, kun hän matki lentokoneita ja junia. Suomen presidentitkin saivat osansa. Omalla tavallaan illan parasta antia.

90-luvun puolivälissä supersuosittu Aikakone on ollut pitkään hiljaa. Yhtyeen päälaulaja Saninkaan puuhailuista en ole perillä, mutta jossain vaiheessa hän taisi Seura-lehdessä esitellä laihdutusprojektiaan.

Sani Duo -nimellä esiintynyt parivaljakko esitti vanhoja tuttuja hittejä. Samuli Edelmannin kanssa aikoinaan lauletun Tuhannen yön ja Aikakoneen Keltaisen saattelemana lähdimme kävelemään autolle, joka parkkeerattiin oikeaoppisesti viralliselle paikalle noin puolen kilometrin päähän tapahtuma-alueesta.

Tuntuu vahvasti siltä, että tämä ei jää ainoaksi kerraksi kun suuntana on Karuna Unplugged. Harvoin näin mukavaa ensivaikutelmaa mistään juhlasta saa.

Sauvon yössä kuvattua

Viime viikonloppuna tuli käväistyä Sauvon Karunassa Karuna Unpluggedissa. Pienimuotoinen festivaali järjestettiin nyt viidennen kerran. Tapahtumasta lisää myöhemmin.

Karunan kyläraitti ei järin suuri ole, mutta tarjoaa paljon valokuvattavaa. Lähtiessämme pois illan viimeisen esiintyjän aikana, en malttanut kiirehtiä puolen kilometrin päähän parkkipaikalle. Oli meinaan sellaiset näkymät, että kamera sai hommia.

Ennen Sauvon keskustaa alkoi olla huikeat näkymät. Taivas oli liekeissä ja pellolla sumua. Piti pyytää kuljettajaa ajamaan sivutielle, jossa pidimme pienen kuvaustauon.

Pari päivää sitten sain taas eräällä sosiaalisen median palstalla ihmetellä, miksei eräs henkilö voi julkaista kuviaan heti. "Niitä kun pitää jälkikäteen rajata, vääntää ja kääntää, lisätä ja poistaa värejä, poistaa sähkötolppia- ja johtoja, suoristaa horisonttia ja kaikkea sellaista". 

Minulla ei ole pienintäkään tarvetta toimia noin. Kuvaan kameran säädöillä, rajaan kuvaustilanteessa, enkä sorki jälkikäteen ainuttakaan kuvaani. Se on sillä siisti tai jollei ole, niin sitten roskiin. Nämä kuvat ovat sitä paitsi otettu alkoholin vaikutuksen alaisena, enkä koe asian heikentäneen lopputulosta millään tavalla.

Vanhat tv-sarjat Soittorasia ja Painajainen

Lähiviikkojen aikana olen katsellut muutaman vanhan kotimaisen televisiosarjan dvd-levyiltä. Taannoin ehdin jo kirjoittaakin Kuolema savolaiseen tapaan -sarjasta.

Tuoreimpina katseluelämyksenä ovat olleet 1974 valmistunut Soittorasia ja vuoden 1988 tuotantoa oleva Painajainen. Molemmat on käsikirjoittanut ja ohjannut Ismo Sajakorpi. 60-luvun puolivälistä asti vaikuttanut Sajakorpi (s. 1944) on ehkä joillekin tuttu mies Kivikasvoista.

Ajan hammas on syönyt Soittorasiaa pahoin. Monet näyttelijäsuoritukset ovat nykymittapuulla koomisia. Varmasti 40 vuotta sitten sarja on saattanut olla jopa jännittävä, mutta nykyään se tuskin pelottaa enää ketään. Aikoinaan Soittorasia on varmasti ollut varsin pätevä pätkä.

Juoni on myös nykyisellään todella mykistävä. Rosvot ovat kaapanneet ranskalaisen tiedemiehen, jota säilytetään Houtskarin saaristossa vanhassa sotilaslinnakkeessa. Huutokaupasta ostettu veivattava soittorasia on ääneltään salainen koodi, jota roistot havittelevat. Rasian huutanut perhe joutuu siksi suuriin vaikeuksiin. Perheenisää syytetään huutokauppameklarin murhasta. Pian isukki kuitenkin ottaa ohjat käsiinsä ja on kuin köyhän miehen James Bond taistelessaan rikollisia vastaan kauniissa saaristomaisemissa.

Itse en muista Soittorasiaa edes nimeltä. Varmaan sitä tuli muksuna kumminkin katseltua. 70-luvulla televisio ei tunnetusti kovin laajaa tarjontaa sisältänyt, joten kaikki piti nähdä mustavalkotöllöstä mitä sieltä sattui tulemaan. Kohtaus, jossa Marjukka Halttusen näyttelemä perheenäiti löytää miehensä (Esko Roine) hukkuneena rantavedestä näytti tosin jollainlailla tutulta. Samoin kasvot kesämökin ikkunassa. 

Sajakorven 80-luvun lopun tuotantoa oleva Painajainen on kuvattu Sauvossa Varsinais-Suomessa. Tuoreeltaan ja kuusi vuotta myöhemmin televisiossa esitetty sarja on sekin aikansa tuote. Vielä 1994 kesällä eli 20 vuotta sitten sen katseli sujuvasti. Työkaverien kanssa aiheesta sai paljonkin keskustelua. Nyt tuntui siltä, että huh, onpas Suomi muuttunut paljon näinkin lyhyessä ajassa.

Ajankuvana Painajainen toimiikin hyvin. Sauvon kyläraitilla ei taida enää olla juuri mitään mitä leffassa näkyy. Kirkon lisäksi ehkä apteekki on yhä paikallaan. Kaikki muu onkin muuttunut. Kävin nimittäin huhtikuussa Sauvossa, eikä oikein mikään näyttänyt tutulta tätä katsellessa.

Pääosan esittäjä Eero Melasniemi tekee hienon roolin viinaanmenevänä taidemaalarina, joka on muuttanut pääkaupungin hulinasta maaseudun rauhaan. Avausjaksossa taiteilija herää sairaalasta seitsemän kuukauden koomasta. Hänellä on muisti mennyt. Vähitellen muisti palailee pätkittäin. Pikkupaikkakunnalla on kadonnut nuori tyttö. Lopulta selviää, että taiteilija itse pisti hänet pois päiviltä.

Vuonna 1994 sarjan televisiouusinnan alkajaisiksi esitettiin ohjaaja Sajakorven haastattelu. Mies kertoi tuolloin, että Painajaisessa oli peräti 53 kuvauspäivää. Se on paljon se. Budjetinkin on täytynyt olla melkoinen. Rahaahan 80-luvun nousukauden aikana liikkui paljon, joten se tuskin oli ongelma. 

Painajaisen jännitys- ja jopa kauhuelementit saattavat toimia joillekin yhä. Painostava musiikki, usvaiset metsät ja Melasniemen tapittavat silmät eivät ehkä sovi kovin herkille katsojille. Anna-Leena Härkösen esittämä kadonnut tyttö voi aiheuttaa traumoja, Johanna Raunion farmaseuttihahmo sen sijaan jotain ihan muuta.

Henna & Sofia kesäisessä Turussa

Tanssiduo Henna & Sofia esiintyi viime viikonloppuna Tuurin Dance Partyssa ja Kaarinan Hovirinnassa Ultimate 90's -bileissä. Lavalla nähtiin myös sellaisia nimiä kuten Modern Talking Reloaded ja Culture Beat feat. Tania Evans. Tuurin keikalla olivat mukana myös legendaariset 80-luvun tähdet Samantha Fox ja Sabrina. 

Kaarinan keikkaa seuranneena päivänä otimme Hennan ja Sofian kanssa kesäkuvia helteisessä Turussa.