Merkitykselliset kappaleet ja albumit

Facebookissa on kuluvalla viikolla ollut varsinainen villtys listata omia suosikkilevyjä- ja kappaleita kaverien nähtäväksi.

Kannoin korteni kekoon jo ennen uutta vuotta, jolloin listasin kymmenen suosikkialbumiani omalle Facebook-sivulleni. Pari päivää sitten näpyttelin näytille kymmenen itselleni merkityksellistä biisiä.

Kummankin listan kokoamiseen meni noin viisi minuuttia. Tänään lista voisi olla hieman erilainen, mutta kyseisellä hetkellä se oli juuri tuollainen. Onhan hyvää musiikkia tehty sen verran paljon, että hyllyt notkuvat niiden painosta.

"Laita statukseesi 10 biisiä, jotka ovat jollain tavalla koskettaneet sinua. Älä mieti liikaa, biisien ei tarvitse olla suuria tai hienoja", kuuluivat ohjeet. Suuruudesta en monenkaan rallin kohdalla mene sanomaan juuta enkä jaata, mutta hienoja ovat jokainen ensitahdeista loppuun saakka.

Hanoi Rocks: Tragedy
Motörhead: Overkill
Blackfoot: Send Me An Angel
The Almighty: Free N' Easy
Rainbow: Kill The King
Circus Of Power: In The Wind
Yngwie Malmsteen: Far Beyond The Sun
Manowar: Mountains
Andy McCoy: Strung Out
Nazareth: Broken Down Angel

Viime vuoden lopulla listasin albumeja samalla metodilla. Nämä ovat aakkosjärjestyksessä.

Accept: Balls To The Wall
Black Sabbath: Heaven And Hell
Dio: Holy Diver
Blackfoot: Siogo
Georgia Satellites: Georgia Satellites
Hanoi Rocks: Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Hanoi Rocks
Manowar: Sign Of The Hammer
Peer Günt: Peer Günt
Rainbow: Rising
Smack: On You

Eräs Pohjois-Karjalasta kotoisin oleva ja nykyään Pirkanmaalla asuva tuttu ilmeisesti kyllästyi lukemaan kaveriensa listailuja. Vastaiskuksi hän latasi näytille kymmenen parasta ruokaa. Mukana oli muun muassa karjalanpaisti ja ykkösenä minulle vain nimenä tuttu sultsina. Mutta mielenkiintoinen oli hänen levylistansakin.

Bad Kingin debyyttialbumi Jesterday

Bad King -yhtyeen Jesterday ilmestyi viime vuoden lopulla turkulaisen V.R. Labelin julkaisemana.

Levy-yhtiön muita artisteja ovat muun muassa heavyrockduo The Mystons ja "Bruce Springsteen kohtaa punk-musiikin" -tyyppinen Shades Of Nowhere.

Bad King on 2008 perustettu hämeenlinnalais-turkulainen kokoonpano. Bändissä soittavat Patrik Kivekäs (rummut), Jukkis Paasivaara (basso), Vesku Paasivaara (kitara) ja Juuso August (laulu ja kitara).

Bad Kingin Jesterday on orkesterin ensimmäinen pitkäsoitto. Yhdentoista kappaleen albumilta lohkaistiin singleksi Am I jo alkusyksystä. Reipas ja tarttuva biisi olikin hyvä valinta antamaan esimakua tulevasta.

Levyn kappaleet ovat yhtä vaille laulajakitaristi Juuson tekemiä. Ainoastaan Revolution on hänen ja basisti Jukkiksen yhteistyötä. Kyseinen ralli on mielestäni levyn parhaimmasta päästä.

Basisti Jukkiksen mukaan Bad Kingin musiikkia on kuvailtu Hanoi Rocksin ja HIMin välimuodoksi. Itse kääntyisin enemmän HIMin puoleen jos noista kahdesta pitää valita. Omaan korvaani orkesteri soi jotakuinkin brittipopin ja grungen jäljillä. Kent, Manic Street Preachers ja Nirvana saattavat ainakin olla lähempänä kuin Hanoi Rocks.

En ole nähnyt orkesteria keikalla vielä toistaiseksi. Täytyy käydä katsastamassa meininki, jahka sopiva tilaisuus sattuu kohdalle.

Bändi on ahkeroinut liikkuvan kuvan parissa. Musiikkivideoita on syntynyt useampiakin.

Korvensuunkoskella 25. tammikuuta

Korvensuunkoski sijaitsee Mynämäellä. Se on yksi Laajoen koskista. Joki saa vetensä pääosin Yläneen Elijärvestä ja Vaskijärvestä sekä niitä ympäröivistä suoalueista. Toinen joen suurista latvaumista alkaa Pahojokena Laitilan soilta.

Olen poikennut Korvensuussa noin kerran vuodessa, viimeksi viime vuoden huhtikuussa. Virtaus ei ollut tällä erää kovinkaan massiivinen verrattuna joihinkin aikaisempiin kertoihin. Kohteena paikka on kumminkin mielenkiintoinen ja kuvattavaa pitäisi löytyä helpostikin. Ilma tosin oli tasaisen harmaa verrattuna parin viikon auringojaksoon, jollainen juuri oli. Ei mikään varsinainen valokuvauskeli.

Mukana matkassa olivat S. Sundell ja J. Aholainen, joista jälkimmäiselle Korvensuunkoski olikin uusi tuttavuus.

Kävimme myös Askaisten Ritaripuistossa. Mannerheimin syntymäpaikkaan Louhisaaren kartanolinnaan johtavan tien risteyksessä vastapäätä Askaisten kirkkoa sijaitseva Ritaripuistossa on jokaiselle 191:lle Mannerheim-ristin ritarille omistettu mustaa graniittia oleva muistokivi. Keskuselementtinä on yhteinen Kunniakivi.

Retkikohteita koluamassa Salon seudulla

Viime sunnuntaina lähdin Harri Nato Leinon ja Virpi Been kanssa ajelulle. Suuntana oli Salo. Kuntaliitosten myötä kasvanut kaupunki nieli muun muassa Halikon, jossa oli ensimmäinen kohteemme - Hajalan vanha rautatietunneli.

Moinen ihme tuli tutuksi viime maaliskuussa, jolloin kirjoitinkin siitä blogiini. Nyt paikka näytti hieman erilaiselta; johtuen kai valosta, jota oli selvästi enemmän. Viimeksi kesti tottua hämärään varmaan viitisen minuuttia ennen kuin näki missä kummassa sitä oikein onkaan.

Varsin kummallinen paikka tunneli tosiaan on. Herkkähermoisia saattaisi pelottaa moiseen pimeään koloon meno. Viime keväänä tunnelin jäämuodostelmat toivat mieleeni tieteis- tai kauhuelokuvan. Varmaan kuluvankin talven mittaan jäämassat kasvavat ja tulevat merkillisiksi patsaiksi, jollaisia en ole aiemmin nähnyt missään.

Tunnelissa ei ole turvallista kävellä, vaan jokaista askelta saa hakea. Vaneripohja on lähes kauttaaltaan rikki. Betonimurskaa ja raudanpätkiä törröttää siellä täällä.

Toisessa päässä on tasainen peilijää, jossa voisi vaikka luistella. Maahan on arviolta muutama kymmenen senttiä, eikä näkymä jään läpi taskulampun valossa järin houkutteleva. Siirryinkin nopeasti vankemmalle alustalle sen huomattuamme.

Vanhan Turuntien varrella sijaitseva Halikon vanha silta on puurakenteinen on 1866 valmistunut puurakenteinen museosilta. Se on ollut osa Turusta viipuriin johtanutta Suurta Rantatietä. Sillan pituus on 75 metriä.

Vanha silta on osa Halikon kirkonseutua, joka kuuluu Museoviraston inventoimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Matkalla sillalle huomasimme pellolla kirmaamassa kymmenkunta pientä hirvieläintä. Tiedä sitten olivatko ne samoja kuin sillan lähellä näkemämme kolme metsäkaurista.

Kreivinmäen ulkomuseossa Halikossa en ollut aikaisemmin vieraillutkaan. Näytillä on aittoja, sudenkuoppa, mamselli-tyyppinen tuulimylly ja myllärin torppa.

Aivan vieressä on vanha puutalo, jossa tulkitsin jonkun asuvan. Sen voisi luulla kuuluvan kokonaisuuteen, mutta satelliittianteeni katolla ja uudenkarhea henkilöauto pihamaalla sotivat asiaa vastaan.

Viimeinen etappi oli Häntälänkosken pato Halikonjoessa. Allekirjoittaneelle paikka oli reissun parasta antia, koska en tiennyt tällaisesta aiemmin lainkaan.

Parkkipaikalta parin sadan metrin päästä löytyy pato ja sen viereen rakennettu kalastuslava, josta kelpaa katsella kosken kuohuntaa. Häntälänkoskella pitää vierailla toistekin. 

Kustavin talvea 18. tammikuuta

Lauantaina 18. tammikuuta kävin ajelemassa Kustavissa. Tavoitteenani oli saada talvifotoja, kun sattui olemaan aurinkoinen pakkaspäiväkin.

Lähdin ajelemaan Pleikilän suuntaan. Pysähdyin Siikrauman ja Kevon silloilla. Ensimmäisessä paikassa ei näkynyt liikettä missään suunnassa. Jälkimmäisessä yksinäinen joutsen lepäsi vesirajassa ja toisella puolella siltaa kalastaja huhki lähipäivinä muodostuneella jäällä.

Klipunkarissa oli joku uskalikko jalanjäljistä päätellen kävellyt uimarannalta jäälle. Komealtahan jää näytti, mutten vielä luottaisi sen kestävyyteen.

Klipunkarin vastapäätä Tönvikissä on komeita vanhoja puutaloja. Kuvattavaa siellä olisi varmasti paljonkin, jos sen oikein virallisesti ottaisi joskus kohteeksi.