Syyskuun väriloistoa Ruissalossa

Keskiviikkona 25. syyskuuta päätin työpäivän jälkeen ajella Ruissaloon. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja ilma oli muutenkin mukavan syksyinen.

Tarkoituksenani oli käydä katsomassa millaisessa kunnossa Ruissalontien varrella oleva auringonkukkapelto mahtaa tällä hetkellä olla. Suositun kahvila Honkapirtin vastapäätä olevan peltotilkun auringonkukat on Turun kaupungin toimesta istutettu ulkoilijoiden iloksi.

Pelto oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Muutama auringonkukka sinnitteli silti yhä. Saapuessani paikalle, oli eräs vanhempi nainen oli juuri poiminut reilun kimpullisen kukkia ja kömpi hymy korvissa autoonsa. Jokusen kukan sentään vielä bongasin. Veikkaan, että viikonloppuun mennessä pelto on tämän syksyn osalta muisto vain. Seuraavaksi vasta ensi vuonna siellä näkyy jotain keltaista.

Kyseisen pellon auringonkukat lienevät eri lajiketta kuin Turun Pursiseuran viereisellä läntillä vielä viitisen vuotta sitten viljellyt kasvit. Siellä ne kasvoivat suuremmiksi.

Kävin 2007 ja 2008 samaisella pellolla kuvaamassa parin tutun kanssa.

Poikkesin myös Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa. Lehtipuissa oli syksyn värejä jos jonkinmoisia.

Tietääkseni jo ainakin osa-aikaeläkkeellä oleva ylipuutarhuri Arno Kasvi oli työntouhussa ruusupuskissa. Pää vaan näkyi pöpelikön takaa ja tuttu ääni tervehti. Puutarhahommia isolla tontilla riittäneekin ennen talven tuloa.

Savojärven syysmaisemissa

Sunnuntaina 22. syyskuuta oli tarkoitus lähteä kiertämään Kurjenrahkan kansallispuiston Pukkipalon reitti.

Treffasimme Heijarin Junnun kanssa Raision upouudella ABC-asemalla. Sieltä matka taittui Nousiaisten Valpperin kautta Savojärven nurkille.

Pukkipalon reitti on pisimmillään yhdeksän kilometriä. Ajattelimme sen taittuvan mukavassa säässä käppäillessä muutamassa tunnissa.

Eipä tarvinnut talsia kuin ehkä puolentoista kilometrin verran, kun vihreät opasteipit loppuivat kuin seinään keskellä hakkuuaukeaa. Monen hehtaarin aavalla kentällä ei kovin kauan viitsinyt seisoskella tyhjänpanttina, joten lenkki jäi kesken. Oli palattava takaisin parkkipaikalle.

Todennäköisesti olimme kääntyneet jossain kohtaa väärään suuntaan. Muutamilla Pukkipalon aikaisemmin kiertäneillä ihmisillä ei ollut hajuakaan mistään hakkuuaukeasta, kun siitä myöhemmin oli puhetta.

Hetken mietin mitä pitäisi tehdä ja minne mennä. Vastaus kuitenkin putkahti mieleen melkein heti. Ratkaisu oli Savojärven kierros.

Viime vuoden kesällä avattu Savojärven kierroksen uusi puolisko on maisemallisesti todella hieno. Viimeksi elokuussa sitä ihastelin. Siellä voisi rampata useimminkin, mikäli vaan asuisi lähempänä. Pukkipalon reitin tuottama pettymys haihtui nopeasti mielestä Savojärven komeita maisemia tutkaillessa.

Matkan varrella tuli ihmisiä vastaan arviolta satakunta. Sunnuntaiulkoilu oli selkeästi kova juttu. Noin tunnin kuluttua samoja ihmisiä käveli vastaan järven toisella puolella.

Eräs tuttu tuossa päivällä uumoili, että "tämän oli pakko olla viimeinen kaunis viikonloppu ennen talvea". Enpä usko. Tai ainakin toivon, ettei näin olisi.

Kustavissa 21. syyskuuta

Kustavissa oli lauantaina 21. syyskuuta komea ilma etenkin iltapäivällä. Säätiedotukset lupailivat vesisateita, mutta ainoat harvat pisarat tippuivat aamukymmenen paikkeilla kun ajelin paikkakunnalle.

Kustavin keskustaan Kivimaalle johtavalta Juhannussillata huomasin, että Flaran lahdella on rasvatyyni meri ja hienot heijastukset. Käväisin ottamassa jokusen kuvan Kipparien laiturin rannasta.

Henna Peltonen Saaronniemessä

Tamperelainen tanssija-malli Henna Peltonen oli viime viikolla käymässä Turussa. Aikataulumme täsmäsivät ja ehdimme käydä ottamassa fotoja Ruissalon Saaronniemessä.

Ruissalo ja Saaronniemi ovat takuuvarmoja miljöitä malli- tai mihin vaan kuvaukseen. Ilma oli puolipilvinen, mutta vuodenajan huomioon ottaen varsin kesäinen.

Kuten syyskuun ensimmäisessä blogikirjoituksessa mainitsinkin, Henna mallina on harrastajakuvaajalle varsinainen onnenpotku.

Kesäkauden päättäjäiset Mäntyniemessä

Postiliiton Varsinais-Suomen osaston kesäkoti Mäntyniemi Turun Hirvensalon Papinsaaressa hiljenee syksyn tultua. Lauantaina 14. syyskuuta paikassa vietettiin kesäkauden päättäjäisiä.

Päivä alkoi onkikilpailulla. Ahdin antimet eivät juurikaan tarttuneet koukkuihin, mutta jotain sentään merestä saatiin ylös.

Henkilökohtainen missioni Mäntyniemessä oli ruokailu, jota odotin vesi kielellä. Kaksi vuotta sitten vastaavassa tilaisuudessa oli tarjolla makkarasoppaa, jollaista en ole ainakaan kertaakaan sen jälkeen maistanut. Todella hyvää oli. Nytkin ruokana oli soppaa, mutta lihakimpaleet perunoiden seassa eivät olleet makkaroita. Ei lainkaan hassumpaa tälläkään kertaa.

Vaikka eletään syyskuun puoliväliä, ei sitä kelistä uskoisi. Päärakennuksen terassilla istuskellessa piti oikein paeta paahtavaa aurinkoa. Mutta tietysti hyvä vaan, jos näin kauniita ilmoja piisaa vielä myöhemminkin syksyllä.

Vikströmin Matin kanssa käväistiin souturetkellä läheisellä Friskalanlahdella. Se on tunnettu lintualueena, jossa on moottoriveneily kielletty. Kaislikko tuntuu rehottavan enemmän kuin oli tarpeellista, mutta suojelualueena niiden katkaisutoimenpiteitä tuskin pahemmin tehdään.

Komea päivä kaiken kaikkiaan.