Uriah Heepistä kirja suomeksi

Helsinkiläismuusikko Mika Järvinen on tehnyt kirjan legendaarisesta brittiläisestä hard rock -yhtye Uriah Heepistä. Easy Livin': Ken Hensleyn vuodet 1970-1980 on teoksen tittelinä.

70-luvun alussa huippusuosittu orkesteri toimii tänäkin päivänä. Yhtye jatkaa keikkailua aktiivisesti, vaikka pitkäaikainen basisti Trevor Bolder menehtyi syöpään juuri hiljattain. Bolderin sairaus tuli ainakin minulle yllätyksenä, koska yhtye esiintyi hänen kanssaan koko ajan. Kesällä Heep soittaa Suomessa kolme keikkaa, tiedä sitten kuka Bolderin tilalla on.

Uriah Heep oli 70-luvun ensimmäisellä puoliskolla suhteessa suositumpi Suomessa kuin muualla maailmassa. Listoilla keikkui singlejä ja lp-levyjä montakin samaan aikaan. Kuten monilla muillakin tuon ajan bändeillä, oli Heepin levytystahti oli silloin armoton. Pari levyä vuodessa oli normaali tahti.

Mika Järvinen keskittyy syyskuussa ilmestyvässä kirjassaan juuri Heepin 70-lukuun. Kosketinsoittaja, kitaristi, laulaja ja pääasiallinen säveltäjä Ken Hensley soitti bändissä 1970-80. Tuon aikakauden Järvinen on kirjannut ylös. Odotan mielenkiinnolla.

Parolan panssarimuseo

Lauantaisen Hämeen reissun toinen etappi oli Parolan panssarimuseo. Se sijaitsee Hämeenlinnan lähellä Hattulassa

Parolan panssarimuseo on suomalaisiin panssarijoukkoihin ja niiden historiaan liittyvä aselajimuseo. Esillä on itsenäisyyden ajan panssarivaunuja, panssarijuna ja panssarintorjunta-aseita.

Olen käynyt panssarimuseossa kerran aikaisemmin. Kesällä 2008 tehtyllä reissulla poikettiin myös Hämeen linnassa, Hämeenlinnan tykistömuseossa, Hattulan vanhalla kirkolla ja Rengon kyläraittia ihailemassa.

Viidessä vuodessa panssarimuseo oli muuttunut ainakin uuden näyttelyhallin verran. Siinä säilytetään toimintakuntoisia tankkeja ja muita sota-ajopelejä. Osa ulkonäyttelyn panssarivaunuista on saatu sotasaaliiksi.

Museo avattiin kesäkuussa 1961. Sen jälkeen se on laajentunut valtavasti. Näyttelytiloihin kuuluu kaksi lämmitettyä hallia, ulkotiloja ja kylmä konehalli.

Museo ei saa valtionapua, vaan sitä ylläpidetään pääsylipputuloilla ja talkoovoimin. Panssarimiesten- ja jääkäreiden maanpuolustusjärjestö Panssarikilta pitää paikasta huolta.

Panssarintorjuntarakennuksen epäilen olevan entinen tanssilava. Muodoltaan se muistuttaa perinteistä suomalaista kesälavaa, jossa on aikanaan pantu jalalla koreasti.

Hennan kanssa Pyynikillä

Yritin kuluvalla viikolla panostaa valokuvaukseen oikein urakalla. Työvuorojenkin puolesta se oli kerrankin mahdollista. Muutamista sadepäivistä huolimatta kuvaussaldo oli oikein hyvä - vain yhtä sovittua juttua piti kelin vuoksi siirtää. Sekin toivon mukaan sekin saadaan ensi viikolla pois päiväjärjestyksestä.

Lauantaiaamuna suuntasin kohta Pirkanmaata ja Kanta-Hämettä. Mukaan matkaan lähti työpaikalta tuttu Pete W. Päivärinta. Ilma oli heti aamusta aurinkoinen ja hellepäivä tulossa. Luvassa oli mainio kuvauskeli.

Ensimmäinen etappi oli Tampereen Pyynikillä. Olen käynyt alueella kerran aikaisemmin, kesällä 1998. Muutama tuttava pelasi siellä rantalentopalloa kaupunkifestivaali Tammerfestin aikoihin.

Tällä kertaa oli tarkoitus ottaa mallikuvia Pyynikin rannalla. Olin sopinut viihdemaailmasta tutun tanssija-malli Henna Peltosen kanssa fotosessiot. Hän ehdotti Pyynikin rantaa kuvauspaikaksi.

Koska olimme Peten kanssa paikalla reilusti ennen kuin oli sovittu, oli aikaa kierrellä ympäriinsä ja katsella paikkoja. Kierroksella löytyikin useita hyviä kuvausmiljöitä.

En ollut aikaisemmin tavannut Hennaa livenä. Hän oli kumminkin heti kuin vanha tuttu ja kaikki synkkasi hyvin yhteen. Eipä muuta kuin tuumasta toimeen ja kamera laulamaan. Henna on kokenut esiintyjä ja fotomalli, eikä häntä ei tarvinnut juurikaan ohjata.

Otin noin 450 kuvaa, joista muutama kymmenen läpäisi seulani. Henna itse tykkäsi kuvista valtavasti. Todennäköisesti jatkoa seuraa vielä jossain vaiheessa kesää.

Ispoisten kallioilla

Perjantai-iltana voi tehdä muutakin kuin lajittella paketteja töissä iltavuorossa tai olla kaljoittelemassa ravintolalaivan kannella Aurajoessa. Tänään sattui olemaan aamuvuoro, eikä janottanutkaan.

Kuluva perjantai on ollut valokuvauksen kannalta harmaa, mutta illansuussa aurinko alkoi vihdoin pilkottamaan. Suunnittelin ensin visiittiä Ruissaloon. Facebook-kontaktin kautta päädyin kuitenkin Turun Ispoisten kaupunginosan uimarannalle.

Viereisillä kallioilla on ikivanhoja hakkauksia, joista Harri Nato Leino taannoin mainitsikin minulle. Kävin kerran niitä tuloksetta kuikuilemassa. Olin nimittäin etsinyt niitä aivan päinvastaisesta suunnasta. Tällä kertaa kalliotaiteilut sitten löytyivät Leinon itsensä opastuksella.

Ilta-aurinko paistoi komeasti Pitkänsalmen yli. Useita teinityttöporukoita oli kallioilla illanvietossa. Eräs likka oli virittänyt kännykkäänsä valtavan kokoisen kaiuttimen. Tanssipoppi raikasi varmasti salmen yli Hirvensalon puolelle ökytaloihin asti.

Pullosta ei sentään tullut päähän. Ehdin vähän pelätä sitä, koska alempana kallioilla könysimme. Olisin varmaan ollut helppo maali.

 Matti & Päivi... Hmmm... Liekö Vikströmit joskus istuskelleet näillä kallioilla?

Rantakallioiden jälkeen kävimme saman kaupunginosan hyvin erityyppisillä kallioilla. Ilmeisesti ihan Ispoisten kalliot -nimellä kulkeva alue oli ennen suosittu kiipeilijöiden keskuudessa. Nyt sekin lysti on kielletty, syynä kallioilta löytynyt erittäin harvinainen louhukehräjäkälä.

Ispoisten kallioilla on pitkiä ja syviä halkeamia, joihin mahtuu sisälle hyvin jos on pienikokoinen ja rohkeutta riittää. Itse en edes yrittänyt änkeä yhteenkään vastaantulleeseen rakoon, vaan kiipesin suosiolla kallion päälle maisemia tiirailemaan.

Mikään varsinainen katselunautinto ei ylhäältä kuitenkaan avautunut. Muutaman kymmenen metrin päässä on maantie, jonka takana on pientaloasutusta. Kauempana siintää kerrostaloja.

Lasinsiruja ja vanhoja olutpakkauspahveja lojui siellä täällä. Täytyy olla aikamoinen saapas, jos näille kallioille lähtee kännäämään. Tapaturmariski on todella suuri.

Ispoisten kalliot on kaiken kaikkiaan erikoinen paikka; täynnä erikokoisia siirtolohkareita ja railoja. Iso luolakin erottui selvästi.  Etenkin ilta-auringossa hyvinkin mielenkiintoinen miljöö.