Vepsän luontoa 20. heinäkuuta

Heinäkuun 20. päivä oli erittäin helteinen ja jäänee mieleen yhtenä kesän 2025 kuumimmista päivistä. Viikkoja jatkunut paahtoputki oli meneillään ja ilma Vepsän ulkoilusaaressa Turun Airistolla sen mukainen. 

Edellisenä ehtoona saaren ravintolassa esiintyi Pekka Tiilikainen & Beatmakers. Päivällä kansaa viihdytti trubaduuri. Valitettavasti hänen nimensä jäi pimentoon, vaikka mies kävi jopa vuokramökillämme katselemassa paikkoja ja lurautti kappaleen pari siinä samalla. 

Olimme jo valmiiksi miettineet, ettei Vepsästä poistuta sunnuntaina vielä puolenpäivän aikaan, vaan odottelemme kello 15 lähtevää vesibussia. 

Tarkoituksena nimittäin oli kierrellä 17 hehtaarin saarta, koska se jäi pitkälti samoamatta mökkeilyn ja viihteen takia. Kamerallakaan en tainnut ottaa yhtään kuvaa, vaan bändin tallennus hoitui kännykällä. 

Idea oli muuten vallan mainio, mutta kankkusessa ja kolmenkymmenen asteen helteessä tarpominen ei ole paras mahdollinen yhdistelmä. Vettä kuluikin litratolkulla. 

Vepsän hanavesi on samaa vettä, jota juodaan Turussa. Jostain syystä muutamalla tutullani on silti yhä epäilyksiä asian suhteen. "Siinä on eri bakteerikanta, en kyllä joisi mistään hinnasta", kuului kerran erään kaverin suusta. Vesi on täysin samaa mitä hän kotonaan valuttaa hanasta!

Hikisen iltapäivän pääteeksi istuskelimme erään uudemman mökin terassilla. Tarkistin ensin, ettei siellä ollut asukkaita, jonka jälkeen rojahdimme tuoleille lepäilemään. 

Terassille ilmestyi seuraksemme pieni vieras, Vepsässä harvemmin näkemäni sisilisko. Se hääräsi aikansa siinä ja napsin matelijasta kuvia. 

Vaikka normaalisti kolme tuntia hurahtaa Vepsässä tuosta vaan, oli se nyt kiduttavan pitkä aika. Krapulahiki valui solkenaan. Ehdin jo manailla, että pahus kun emme lähteneet päivän ensimmäisellä vesibussilla! Mutta tässä loppukesällä ajateltuna homma oli kuitenkin pelkkää bonusta. Nämä kuvatkin olisivat muuten jääneet ottamatta. 

Perhosia ja pörriäisiä kasvitieteellisessä

Olen lähiaikoina käynyt pari kertaa Turun Ruissalossa sijaitsevassa Turun yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa kuvaamassa perhosia ja muita kukkien parissa häärääviä hyönteisiä. 

Kasvitieteellisen ulkopuutarhassa on rivitolkulla yksivuotisia koristekasveja. Tähän aikaan kesästä ne ovat parhaimmillaan. Väriloisto käytävillä on aivan mieletön. Tämä houkuttelee perhosia ja pörriäisiä pariinsa ja juuri värikkäämpien kasvien kimpussa niitä eniten näkee.  

Sellainen mielikuva on jäänyt pääkopan syövereihin, että viime kesänä näihin samoihin aikoihin perhosia olisi ollut enemmän. Kävin tuolloinkin kasvitieteellisessä useamman kerran ja kuhina oli mielestäni kovempi kuin nyt. 

Kun en ole kasvi- tai hyönteisalan asiantuntija, joten en osaa nimetä mitä kaikkia lajeja kuvissa esiintyy. Alan harrastajat varmasti tunnistavat siivekkäät ja pörriäiset helposti.  

Lumi ja Maria Ruissalon Telakalla

Pitkäaikainen tuttuni Maria ja tyttärensä Lumi ovat jälleen kesäisellä visiitillään Suomessa. Olen yleensä näihin aikoihin tavannut heitä, mutta korona-aikana maailmankansalaisilla oli pakkotauko matkustamisessa. Nyt on jälleen pari vuotta voinut matkustella vapaasti näillekin leveysasteille.

Lumi on nykyään kova golfaamaan. Turussa olleessaan hän harjoittelee Ruissalossa Auragolfin kentällä. Tapasinkin heidät treenien jälkeen Ruissalon Telakalla, joka sijaitsee muutaman kilometrin päässä golfnurmelta. 

Ruissalon Telakalla oli niin kova kuhina, ettei parkkipaikkaa meinannut löytää. Tuli yllätyksenä, että alue on näin suosittu. Kaksi ravintolaa ja kesäteatteri vetivät viime viikolla arkena sakkia todella paljon. 

Perinteisesti kun olemme kesäisin tavanneet, on samalla napsittu kuvia. Nyt fotosessiota vauhditti taivaalta kuulunut jyrinä, joka ei pahaenteisestä äänestä huolimatta yltynyt rankkasateeksi. Monella olisi jäänyt pizzat pöytään sateensuojaa etsiessä. 

Useaa eri kieltä puhuva Lumi on äitinsä tavoin melkoinen linssilude. Ei tarvitse pahemmin ohjata, kun hän on jo asemissa. Harvoin henkilökuvaaminen on yhtä helppoa.

Muutama linkki vanhempiin kuvasarjoihin:

https://kaislatuuli.blogspot.com/2015/09/maria-ja-lumi-ruissalossa.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2019/08/maria-ja-lumi-samppalinnassa.html

https://kaislatuuli.blogspot.com/2024/10/lumi-ja-maria-turussa.html

Päiväretki Maisaareen

Lauantaina 2. elokuuta suuntana oli Naantalin saaristossa Rymättylässä sijaitseva Maisaari, jonne Kuusisto Linen Tuula II-alus teki päiväristeilyn Aurajoesta käsin. Kerrankin oli mahdollisuus lähteä reissuun suoraan Turusta. 

Tuula II:n kippari osoittautui puheliaaksi mieheksi, joka ei tyytynyt pelkästään rooliinsa ruorissa, vaan selosti vähän sitä sun tätä. Miehen tarinoita ja murretta kuunnellessa tuli mieleen itse Mietaan Jussi. Se ei ollutkaan kaukaa haettua - kipparin sukujuuret kuulemma juontavat Kurikkaan. 

Matka Aurajoesta Maisaareen kesti kaksi tuntia. Airistolla vähän aaltoili, mutta sisäsaaristoon Rymättylän puolelle päästyämme meri oli täysin tyyni. 

Nelisen kilometriä pitkä ja puolisen kilometriä leveä Iso-Maisaari on yksi kolmesta Turun kaupungin ulkoilusaaresta. Minulle tutummasta Vepsästä se poikkeaa täysin ensinnäkin kokonsa puolesta. Saaren henkilökunta on asialleen omistautunutta ja paikkoja hoidetaan. Mökkien pihoilla eivät nokkoset ja koiranputket rehota. 

Maisaaressa on mökkejä ja majoitustilaa kymmenille ihmiselle. Käsittääkseni pääosa asiakkaista on kuitenkin veneilijöitä ja päiväkävijöitä. Peikkorannan vierasvenelaituri oli nytkin pullollaan erilaisia paatteja.

Vuodesta 2017 Maisaaren yrittäjänä toiminut Patrik Qvarnström oli vesibussia vastassa. Hän kertoi, että saaren palvelut ovat tällä haavaa auki elokuun loppuun asti, ellei jatkosta saada sovittua kaupungin kanssa. Toivottavasti saadaan, sillä tuskin kukaan muu kykenee Maisaarta paremmin hoitamaan. 

Tuula II:n kyytiläisillä oli saaressa kolme tuntia aikaa touhuta mitä mieleen juolahti. Osa kävi saunomassa, me suuntasimme välittömästi tilaamaan murkinaa. Maisaaren pizzoja on mainostettu saariston parhaiksi ja ainakin minun eteeni tuotu lätty olikin erinomainen. Thaimaalainen Chang-olutkin maistui taivaalliselta.

Puinen Tuula II-vesibussi tekee vielä yhden vastaavan matkan tämän viikon lauantaina. Kannattaa mennä ennen kello kymmentä Aurajoen rantaan osoitteeseen Läntinen Rantakatu 17, mikäli mielii kyytiin. Suosittelen lämpimästi.